Nahkatakin loppuelämässä se oli kylläkin hieman ”nuhruinen”.
Mutta sen takin historia on aika hauska.
Se takki syntyi joskus 70-luvun loppupuolella. Minä olin kai siellä USA:ssa jossain prätkä-kilpailussa saanut Australiailaiselta Road Racing kuljettajalta Kel Carruthersilta sellaisen valkoisen Bell lippiksen ja sitä minä käytin Suomessa. Se oli hieno lippis. Mielestäni siihen lippikseen kuului kuitenkin valkoinen nahkatakki ja niitähän ei ollut olemassa. Minä kerroin kuitenkin toivomuksestani minun ”ensimmäiselle suurelle rakkaudelleni” Hilkka Saloselle, joka silloin piti yllä sellaista Salosten perheen lievää kolhoosia siellä Messeniuksen kadun 2:ssa, Finnairin silloisen pääkonttorin vieressä ja ravintola Messeniuksen (Messeniuksen katu 7) ihan naapurissa.
No Hilkka lupasi, varmaan pikkusiskonsa Päivin voimalla, minulle tehdä sellaisen. Siitä vaan Fennia -nahkaliikkeeseen, Liisankadun kulmaan ostamaan tarvittavat valkoiset raaka-aineet. Ja Hilkka apujoukkoineen teki työn kuten oli sovittu - en usko että se mitään maksoikaan. Mutta takki oli hieno!!!
No silla takilla minä rupesin käymään koulussa siellä Hankenissa. Valkoinen nahkatakki ja valkoinen Bell -lippalakki oli vähän minun tavaramerkkini siihen aikaan. Niissä varusteissa ajoin prätkällä ja kävin usein myös Hankenin juhlissa (jotka olivat aika tunnettuja siihen aikaan). Silloin minulla oli kysyntää hameväen piireissä. Rekvisiitta tekee miehestä mielenkiintoinen.
Hieman myöhemmin, noin pari vuotta, kun minun entisistä opiskelijakavereistani tuli minun oppilaitani, niin käytin vielä samaa takkia, mutta hieman nuhruisempana.
Mutta kysyntää riitti vieläkin. Nyt tosin tuli hieman ikäviä tilanteita kun aamulla herasi jonkun daamin luota klo 6 aamulla, piti saada luento tehtyä valmiiksi, ja sitten kun menit pitämään sen luennon, niin ensimmäisessä rivissä istuu sinun edellisyön petiseurasi. Osaan kyllä vieläkin opettaa lineaarisesta optimoinnista kaiken, jos joku on kiinnostunut. Siihen aikaan ei niin paljon mietitty opettajan ja oppilaan välistä suhdetta, niin kuin eettisesti ja moraalisesti. Nythän aika on muuttunut ja ihan hyvä niin.
Paljon, paljon myöhemmin niin minun valkoinen nahkatakki ei enää riittänyt rekvisiitaksi hameväen keskuudessa. Piti hankkia valkoinen Chevrolet Corvette. Silla sitten vanhempi herrasmies sai haluamansa yöseuran, mutta se on eri tarina…
Muistaakseni sen valkoisen nahkatakin loppunäytös oli siinä kun yritin pestä sen pesukoneessani, varmaan hieman liikuttuneessa tilassa. Pitkään olin yrittänyt elvyttää sitä silla vihreällä geelikasienpuhdistus aineella (jonka nimeä en kirvelläkään enää muista)[Swarfega? toim.huom], mutta kun se ei enää auttanut niin ajattelin että pesukoneeseen. No siitähän tuli aika ”jäykkä” kun se kuivui, mutta puhdas. Se meni roskikseen ja ehkä samalla vähän prätkä-, nahka-, Hanken- ja jonkun verran hameväkihistoriaa?
No siinähän se minun mitätön tarinani minun valkoisesta nahkatakistani taisi olla.
MP ja CX-Terveisin Hiko
Täytyypä tunnustaa, että aikoinani minäkin kovasti haaveilin vitivalkoisesta prätkänahkatakista. Tosin ei naisia iskeäkseni, vaan koska minun pyöräni oli kokonaan valkoinen, satulaa myöten.
VastaaPoista