 |
| Hurjan hieno omakuva Viikissä liikennevaloissa sillan alla |
Kyllä se toimii kuin enkeli! Siksipä piti ajella Prätkäpajaan sopimaan LeQn kanssa tulevasta "100 000 kilometrin huollosta" eli kunhan viimeinen paketti Saksasta saapuu, niin eikun pyörä atomeiksi. Onhan siihen joku syy oltava, että se aina vaan toimii niin hyvin...
 |
| Piipahdus keskustelemaan tulevasta "100 000 kilometrin huollosta" |
No, kenties ei kauhean monia osia vaihdetakaan, jos ovat hyvässä toleranssissa. Viivi II:n kilometreistä kun ei vieläkään ole täyttä varmuutta - mittarissa on 78 000, mutta siinä tuskin on ihan kaikki. Kytkimen rahina ei tunnu häiritsevän ketään muuta kuin minua, LeQ muiden tapaan nauroi rahinalle. Ehkä sielläkin silti kulumaa on... sanotaan vaikka näin: kukaan, joka minulta on käytetyn auton tai prätkän ostanut, ei ole valittanut mistään. Koskaan.
Olen kyllä hankkinut kaikenlaisia osia varmuuden vuoksi -sellaistakin, joita ei kuulemma saa mistään.Paitsi että Saksasta on vielä kyllä saanut. On tehdasuutta jakoketjun ohjuria, staattoria, nokka-akselia, pakoputken keskiosaa, öljypumpun ketjua ja vaikka mitä. Todennäköisesti ei tietenkään sitä, mitä lopulta oikeasti tarvitaan... Jakoketju ainakin vaihdetaan, kenties vähän hoonaillaan paikkoja jos sylintereissä olisi väljyyttä - tai tehdään kenties jotain ihan ennalta arvaamatonta. Tuskin tämä huolto ihan halvaksi tulee, mutta aika halvalla saa sitten sielunrauhaa!
Mutta totta puhuakseni - ajaessa ei ollut mielessä mikään. Vain ajaminen. Ei vaivannut sydän eikä mikään. Ajon aikana ei vaivaa edes raha-asiat, koska niin kauan kuin pyörä liikkuu, kaikki on hyvin! :) Ja kuten olen sanonut ennenkin - kelien salliessa mieluummin ajan 32-vuotiaalla Hondalla kuin vaikkapa tuliterällä Ferrarilla tai millään muullakaan autolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti