Pilvienpujottelua - tyypillinen syysharrastus

Pilvienpujottelu on erityisesti syysharrastus. Mitäkö se on? Se muistuttaa hieman lasten "Kuka pelkää mustaa miestä" -leikkiä, paitsi että osallistujia on vain yksi moottoripyörä ja mustina miehinä on hirmuinen määrä sadepilviä. Tarkoitus on väistellä pilviä kääntyilemällä aina risteyksistä niistä poispäin ja päästä lopulta kuivana kotiin.  Viime marraskuussa Suomessa alkoivat sadekelit ja näin syyskuun lopussa edelleen vaan sataa usein. Kaikkien aikojen sateisin syyskuu eli kilometrit ovat jääneet meillä vähiin.

Tänään olin liikkeellä kaksistaan Viivi II:n kanssa, kuin Viivi oli paremmassa seurassa hauskaa pitämässä muualla. Pilvienpujottelu tuntui ensin helpolta, "varma voittaja" -fiilis teki huolimattomaksi. Sateiden väistely oli liiankin helppoa, pieniä pilviä siellä täällä, helppo oli suunnistaa poispäin. Sitä ajeli jo kovin huolettomasti ja räpsi välillä kuvan sieltä ja toisen täältä, kunnes peilistä huomasi, että vastustaja oli äärimmäisen ovelasti vain hämännyt pikkupilvillä ja varsinaista suurpilvien keskittämistä tehtiin juuri kotimme ympärille! Jos Viivi olisi ollut mukana, varmaankaan en olisi tullut näin yllätetyksi.  Siinä sai vanha Honda päästellä aika ripeästi viimeiset 30 kilometriä kotia kohti, mutta voitto tuli - pyörä oli tallin edessä pysäytettynä kun sadepilvet aloittivat iskunsa.

No, muutama kännykkäkuva ajelun puolivälin seutuvilta tuli otettua eli tällä kertaa pikkuteiltä aivan läheltä eli Espoo/Rinnekoti - Nurmijärvi/Palojoki - Tuusula/Rusutjärvi akselilta. Aika monta panoraamakuvaa eli kannattaa klikata suuremmiksi, jos jotain haluaa nähdä (tosin kuvatekstejä ei silloin näe ja hyvä niin...). 


Rinnekodilta lähtee tie, joka kipuaa jyrkän ja korkean mäen päälle...

...josta tie jatkuu jyrkkänä ja mutkaisena alamäkenä alas...

...laaksosta kääntyy tie Kuonomäkeen...

...tai voisi ajaa eteenpäin Lahnuksen tielle...

...tuolta tultiin...

...silta pienen Lepsämäjoen yli Kuonomäkeen...

 ...ja sama ilman kuvaajan sormea.

Klaukkalasta kohti Palojokea...

Palojoen maisemista kohti Rusutjärveä...

Karvanaama itse, ilman Viiviä. Panoraamakuva suoraan edestä itse itseäni kuvaten. Hienoa on tekniikka, mutta ei se naama siitä sen paremmaksi näytä muuttuvan... Vaan huomaa vastustajan ryhmittyminen takavasemmalla salaa selkäni takana!

Viralliset kauden 2012 päättäjäiset Haltialassa

Haltialassa järjestettiin viralliset kauden päättäjäiset perinteiseen tapaan. Tosin ilmassa oli pientä sateen uhkaa eikä asteitakaan tainnut olla kuin 13 ja se tietysti karsi jonkin verran porukkaa, mutta tunnelma oli silti hieno. 

Rockabilly soi, makkaraa ja munkkia ja muuta oli tarjolla sekä tietenkin prätkiä ja motoristeja. Vanhoja pyöriä oli varsin vähän paikalla, liekö talviteloilla jo osa? Viime vuonna sentään ajelimme vielä marraskuussa.

Mielenkiintoinen keskustelu käytiin Viivi II:n ympärillä, jossa yhden mielestä se on syytä purkaa atomeiksi ja että outoa rahinaa kuuluu mm. kytkimestä. Kenenkään muun mielestä ei kuulunut mitää ylimääräistä mistään. Se yksi, jonka mielestä ehjä ja kaikin puolin nätisti toimiva pyörä on syytä purkaa, olin minä... eli PrätkäPajan Leq, haastetta on tulossa kauden päätyttyä!

Vaan muutama kännykkäkuva kumminkin kehiin, klikkaamalla kuvat suuremmiksi!
(Tosin onnistuin tahmaamaan linssiin rasvaisella sormella ja siksi osa kuvista on vähän....)

Japsistarojen Rompetori 2012

Vuoden 2012 Japsistarojen Rompetori Havukosken hallissa oli jälleen menestys. Tällainen kokenut kävijä pystyy jo tekemään päätelmiä, kuten että aina aluksi pitää olla kurakeli jotta alueelle johtava kuoppainen hiekkatie varmasti likaisi paikalle ajamalla tulleet vempeleet. Sitten aurinko alkaa paistaa ja paikat kuivuvat.  Tilastojeni mukaan näin on ollut aina. Tämähän oli siis jo toinen kerta kun olin paikalla.

Varmempi yleistys sen sijaan on se, että myyjiä on kohtalaisen paljon ja tarjonta laidasta laitaan. Osta kumitutti tai kokonainen pyörä tai jotain siltä väliltä. Tai syö makkaraa ja pullaa tai jotain muuta mainiosta kanttiinista. Tai tapaa vanhoja tuttuja - tai uusia tuttuja, sillä vanhojen kulkupelien harrastajat ovat leppoisaa väkeä. Tai silmäile vain itseksesi ympärillesi - alueelle tulee aina paikalle sekä vanhoja prätkiä että autoja.

Sisällä oli kaikkea mahdollista kuvattavaa - ja vaikka minun aivoni ovat terävät kuin keilapallo, niin paljon oli tavaraa, josta ei ollut aavistustakaan mitä ne olivat... Mutta oliko pihalla vielä enemmän nähtävää? Muutama kännykkäkuva niiden kiusaksi, jotka eivät paikalle päässeet: 

Automaatti!

Asiallisia esitteitäkin oli myynnissä

  

mm. V8