Venttiilit ja kaasarit kohdalleen

Nyt lähtee. Ja kulkee. Alkuongelmista selvittyä on Viivi II kulkenut koko kesän kerrassaan mainiosti, kaikki kesän seitsemän miljoonaa ilometriä. Käynnistynyt hyvin ja kaksipäällä on ollut mukava matkaa taittaa. Mutta mielessä oli jo keväällä, että olisi varmaan hyvä säädättää venttiilit ja kaasarit, ihan varmuuden vuoksi.
Olen kyllä lukenut, että venttiilit on CX:ssä helppo säätää itsekin, mutta olen myös lukenut, ettei moni ammattiasentajakaan usko, miten pienillä välyksillä mennään. Kaasareiden säätöä en edes painajaisissani kuvittele säätäväni itse. Eri yhteyksissä minulle on sanottu, ettei näin vanhoja vehkeitä kannata viedä nykypyörien sekaan huollettaviksi, kun ei ole koneen kyljessä liittimiä tietokoneille. Sen sijaan moni on maininnut yhden gurun huoltoliikkeen, joka todella osaa vanhat pyörät, on vehkeet ja mittarit ja taito. Hanski Jokinen.
No eikun pyörä ensimmäistä kertaa ihan viralliseen huoltokorjaamoon. Itse asiassa lähdimme torstaina Viivin kanssa ajelulle kauniina päivänä, mutta ensin länteen ajettaessa törmäsimme sadepilveen. U-käännös ja kohti itää, jossa törmäsimme toiseen pilveen. Karkuun kohti etelää, mutta pohjoisesta vyöryi sadepilvien murskaava joukkovoima, enkä halunnut kumpaakaan Viiviä kylmään suihkuun, joten suuntasimme etuajassa kohti huoltoa.

Viivi II menossa huoltoon

Harley-Davidson 1929

Sinne Viivi II jäi, ensimmäisen yönsä pois kotoa vietti. No, hyvässä seurassa, ikänestori oli Harley-Davidson vuodelta 1929. Siellä oli myös lähisukulainen - CX, joka oli customin ja maantieversion sekoitus! Seuraavana aamupäivänä tuli viesti, että kaikki on valmista ja Viivi II saa kotiutua. 

CX Custom, jossa maantieversion tankki ja posket.

Hanski kertoi, että säädöt olivat olleet oikein lahjakkaasti pielessä! CeXi-pyörä vain on sellainen, että jos kone saa bensaa, ilmaa ja sähköä, niin kyllä se käy ja toimii. Mutta nyt oli oli ihan toinen ääni kellossa, anteeksi, tarkoitan moottorissa. Todellakin aivan erilainen soundi! Entistäkin pehmeämpi, tasaisempi ja mekaaniset äänet vähentyneet radikaalisti.

Hanski myös kertoi, miten vanhoissa pyörissä esimerkiksi venttiileitä ei säädetä edes tehtaan arvoihin vaan huomioidaan kulumat ynnä muut. Kertoipa myös, että mihin kaikkeen pitäisi varautua. Ehkäpä talven aikana sitten tosiaan kone irti ja vaihtamaan ennakolta jakoketju, vesipumpun tiiviste ja kenties laturikin, vaikka se tiettävästi on käämitetty uudelleen joku vuosi sitten. Kaasarien kurkutkin olisi hyvä uusia ennakkoon.
Ensimmäinen koeajo kohti Stadin Pärtsäreiden lokakuun kerhoiltaa osoitti, miten nätisti voi CX:n kone toimia. Se oli tähänkin asti ollut oikein miellyttävä moottori, mutta parannus oli silti melkoinen. Kotiin illalla ajellessa tosin vilkut lakkasivat toimimasta - ne kyllä paloivat, mutta eivät vilkkuneet! Sama juttu molempiin suuntiin.
Perjantai-iltana ehdin Motonetiin ostamaan uutta vilkkurelettä - henkilökunta vain ei tiennyt yhtään enempää sopivista releistä kuin minäkään. Ostin pari erilaista, halpoja kun ovat. Ensimmäisen lykkäsin pyörään kiinni ja jopa vilkut vilkkuvat - hilppasen nopeasti ja pitkään, mutta erottuvatpahan paremmin... (vaan miksi kesällä vaihdettu uusi rele rikkoontui???!)
Illalla auringon jo kauan sitten laskettua oli mukava ajokeli, kuivaa ja lämpöäkin peräti plus kaksi astetta. Jostain syystä ei motoristeja kuitenkaan näkynyt, outoa! Edes Viivi ei suostunut mukaan. Mutta maantielle tutkimaan, että onko eroa säädetyllä koneella. On. On todellakin! Kone oli erittäin herkkä, otti kierroksia todella innokkaasti ja nopeasti. Se suorastaan halusi irrottelua ja kyllä oli kulkeminen ja kiihtyminen selvästi aiempaa nopeampaa, siihen ei ajanottokelloja tarvittu kertomaan. Matalalla hyvin vääntävä kone oli yläkierroksilla nyt ärhäkkä!
Siinä innostui suorastaan leikittelemään kiihdytyksillä, niin erilaiselta pyörä tuntui. Alkuun kädet palelivat, mutta sitten niistä meni tunto eli saattoi keskittyä vain ajamiseen... No, lopulta oli kotiin mentävä hymy korvasta korvaan jäätyneenä.
Kyllä. Suosittelen todellakin säätämään CeeÄksistä ja muista vanhuksista venttiilit ja kaasarit, vaikka ne tuntuisivat olevan kohdallaan. Ainakin oikein mainiosti liikkuva ikiliikkuja-CX saattaa yks kaks kulkea todella hyvin. Tarkemmin - suosittelen, että joku joka todella osaa säätää ne.
Jotenkin tämänoloisesti Viivi II tuntui hymyilevän ja kulkevan, vanha Lady alkaa olla herkässä kuin Nainen parhaassa iässään...

Tältä Viivi II tuntuu säätöjen jälkeen!

Ja loppuun siteeraus VMPK:n keskustelupalstalta Pekka Havukaiselta, joka nämä pelit hyvin tuntee:
Soo-o pojat!
Kyllä 500-malleissa omien manuaalieni mukaan puhutaan vain imuventtiilin välyksestä 0,08 ja pakopuolella mitasta 0,10 milliä. 650-malleissa vastaavat arvot ovat 0,10 ja 0,12. Honda-tehdas antoi 500-malleille ensiohjetta pienemmän säätöarvon Honda-dealereille lähetetyssä myöhemmässä tiedotteessaan. Sitä ennen imupuolen ohjevälys oli tuo 0,10 mm.

Sopivan Honda CX-säätötyökalun saa esim. tilaamalla sen CX-Shop Bernd Muhlilta Saksasta. Likiarvoinen tulkki on myös tuumamalli, jossa voi käyttää imupuolella liuskaa 0,003" ja pakopuolella vastaavasti kokoa 0,004" . Imun säädössä tuumaliuskan 0,003" tarkka arvo, kuten herrat sen tietävätkin, on milleissä 0.0762 siis käytännön lukuna vain hiuksenhienosti alle ohjearvon. 0,004" tuuma-arvo taas vastaa metristä arvoa 0,1016 mm, ollen sekin rittävän lähellä tehtaan antamaa arvoa!

Miksi sis nämä näin pienet välykset? Suurin tekijä ovat mekaaniset sivuäänet. Kuten jokainen pitempään näitä ajokkeja harrastanut tietää, välysten suureneminen kuuluu kyllä mekaanisen melun lisääntymisenä. Onneksi näitten koneitten säädöt pysyvät varsin hyvin kohdillaan. Hieman haettu selitys pienille välyksille on suotuisa vaikutus venttiilien aukioloajan pitenemiseen. Mutta sillä tuskin kovin paljon merkitystä!