Aiheesta on faktaa täällä, joten laitan tähän vain lähinnä sitä "katekismus ja miten sitä luetaan" -osastoa tai vielä osuvammin sitä, mitä minulla nyt korvaan sattui tarttumaan.
Uusinta uutta ja kuuminta hottia tällä sektorilla on uusi "konservoitu moottoripyörä" entisöidyn ja alkuperäiskuntoisen lisäksi tulleena uutena ryhmänä. Karkeasti suomennettuna silloin pyörään saa jäädä näkyviin sen historiaa eli lähinnä ruoste pysäytetään. Vaan jos pyörän historiaan kuuluu, että sitä on vuosikymmenten varrella maalattu ja varusteltu?
Pyörän pitää kuitenkin aina olla sen näköinen kuin se on tehtaalta lähtiessään ollut. Lisävarusteita sallitaan, mutta niidenkin pitää olla pyörän omalta aikakaudelta. Ymmärrän, ettei 50-luvun pyörään saa laittaa 70-luvun tyylisiä varusteita, mutta entäs jos pyörään laitettava varuste (kuten kaatumaraudat tai tavarateline ) on aivan samanlainen kuin aikoinaan myydyt varusteet, mutta uusi? Saahan kaikkia muitakin osia uusia. Luultavasti ja toivottavasti ymmärsin väärin. Senhän jo tiedänkin, että esimerkiksi upouusi satula on parempi museopyörässä kuin vääränvärinen vanha alkuperäissatula...
Olennaisinta on toki sekä tarkastajien toiminnan että tarkastettavan pyörän täyttää lain kirjain ja etenkin 24 §. Siitä ei voida poiketa. Ennakkotarkastusta suositeltiin lämpimästi. Tärkeintä museokatsastushommissa on kuitenkin selvittää ensin paperit. Niiden on oltava kunnossa ja mahdolliset tullit maksettuina uustuontipyörissä. Kaikki tekniset tiedot on löydyttävä ja pyörästä on oltava historiikki - mikä on pyörän historia ja mitä sille milloinkin on tehty.
Yhä selvemmäksi itselle tuli, että kunnostan ja ylläpidän Viivi II:ta, mutta en sitä museokatsastukseen tarjoa. Se on parempi pyörä näin ja yhä paremmaksi muuttuu!
Klikkaa kuvaa suuremmaksi, jotta näet sen viimeistellyt yksityiskohdat paremmin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti