Yhdet sanovat, että eivät enää ikinä luovu siitä, toiset sanovat, että etenkin kaupunkiajossa se on hankala. Joku oli sen repinyt irti keulittuaan tarkoituksettomasti huoltoasemalla. Toisaalta kynnys kokeiluun on varmastikin aika matala, kun osa maksaa muutaman euron.
Lepuuttaja paikallaan. Huomaa myös uposuusi käynnistysyksikkö :) |
Ensimmäinen kokeilumatka ei ollut kuin parikymmentä kilometriä, mutta ujutin siihen sekä taajama- että maantieajoa. Aamulla toinen kokeilu, reilut pari tuntia ajamista tauotta - istumalihaksisto alkaa valittaa, mutta kädessä ei tunnu minkäänlaista rasitusta.
Olen aika vakuuttunut - kevyttä, tärinätöntä, vaivatonta. Tuntuu, että nyt voisi ajaa käden puolesta vaikka kuinka pitkään.
Lepuuttajan säätäminen sopivaan asentoon käy vaikka lähimmällä bussipysäkillä. Ylemmäs säädettynä korkeammat kierrokset ovat luontevimpia, alemmas säädettynä luonnollisesti taas matalammat, sillä lepuuttajalla luonteva käden asento on suunnilleen neljänneskierroksen alueella. Lepuuttaja lepuuttaa näin myös ajotyyliä - vaikka hyvin voi milloin tahansa kääntää kahvaa enemmänkin kuin on tarpeen, niin tämä pieni kapine houkuttaa varsin mukavuuspainotteiseen ajoon, ylimmät kierrokset jäävät enimmäkseen käyttämättä.
Varmaankin on niin, että kapineen, jota köyhän miehen vakionopeussäätimeksikin kutsutaan, hyöty riippuu pyörästä ja kuskista. Jos tykkää käyttää jatkuvasti laajaa kierrosaluetta tyyliin 1000 - 11 000 rpm, niin lepuuttaja ei ole luonteva valinta. Ei myöskään pyörään, joka käytännössä vaatii korkeita kierroksia eli reipasta kahvan kääntämistä koko ajan. Mutta jos luontevasti matkaa enimmän aikaa vaikkapa kierroksilla 3000 - 5000 ja vain silloin tällöin kiihdyttää reippaammin, lepuuttaja voi olla hyvä idea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti