Maunulan maja, sade ja aurinko

Viivi II:n ensimmäinen visiitti Maunulan Majalle... tai mistäpä minä tiedän, missä se on edellisten omistajiensa kanssa liikkunut. Mutta Stadin Pärtsäreiden joka toisen keskiviikon tapaamisessa Maunulan majalla emme ainakaan ole olleet yhdessä aiemmin. Nyt oli nimen omaan se toinen keskiviikko, ei se väärä.

Taivasta tummentavat sadepilvet saattoivat rajoittaa osanottoa ja muutama pisara sieltä niskaan tuipahtikin, mutta sitten aurinko armas kuivas satehen. Mukavassa hengessä saattoi taas tutustua porukoihin ja ihailla vanhoja ja vielä vanhempia pyöriä - mutta ei uudempiakaan katsottu pitkin nenän vartta. Pyöriä tuli ja meni, parikymmentä kaikkiaan.

CX 500:ia oli pari, samoin Moto Guzzeja ja Jawoja, mutta Bemareita taisi olla useampikin ja koko joukko muita pyöriä.

Takaisin tullessa piti vielä piipahtaa haltialan kautta, mutta siellä oli tällä kertaa seitsemän aikoihin jo hiljaisempaa. Tosin ehkä olisi pitänyt viivähtää pidempään, sillä lähtiessä tuli heti pari vanhempaa pyörää vastaan.

Mutta kuten aina, kännykkä erinomaisen kameransa kanssa räpsähteli jonkin verran ja tässä tulos!

-66-mallinen Solifer, jolla ajettu vasta 6 tkm! 

Tämä Ariel piipahti joutessaan Englannissa...

Salkku samaa sarjaa pyörän kanssa...? :)

Haltialan kautta poistuessa nogasin vielä mm. hienon 250 Hondan...

...ja 750 Kawasakin.

Kaasukäden lepuuttaja

Honda CX täristää ohjaustankoa sen verran veekakkosellaan, että ainakin minun prinsessakäteni puutuvat sadan kilometrin tietämillä ja jopa aikoinaan hieman rikkoutunut rannekin valittaa olostaan. Netissä on kaasukäden lepuuttajista eli kaasukahvan lepuuttajista eli throttle keepereistä vähintään kaksi mielipidettä keskusteluissa.

Yhdet sanovat, että eivät enää ikinä luovu siitä, toiset sanovat, että etenkin kaupunkiajossa se on hankala. Joku oli sen repinyt irti keulittuaan tarkoituksettomasti huoltoasemalla. Toisaalta kynnys kokeiluun on varmastikin aika matala, kun osa maksaa muutaman euron.
 

Lepuuttaja paikallaan.
Huomaa myös uposuusi
käynnistysyksikkö :)

Stormilta sen olisi lauantaina saanut, jos olisi mennyt sitä ostamaan liikkeen aukioloaikana. Kännykällä vilkaisin pikaisesti netistä, että Motonetista sen saa 3,90. Tai siis saisi, jos niitä pääkaupunkiseudun liikkeissä olisi ollut. Biltemassa oli kahtakin mallia, normaali tai XL hintaan 4,90. Vaikka meikäläisen koko muuten onkin XL, niin tuo normikokoinen näytti ihan riittävältä. Eikun kokeilemaan.


Ensimmäinen kokeilumatka ei ollut kuin parikymmentä kilometriä, mutta ujutin siihen sekä taajama- että maantieajoa. Aamulla toinen kokeilu, reilut pari tuntia ajamista tauotta - istumalihaksisto alkaa valittaa, mutta kädessä ei tunnu minkäänlaista rasitusta.
Olen aika vakuuttunut - kevyttä, tärinätöntä, vaivatonta. Tuntuu, että nyt voisi ajaa käden puolesta vaikka kuinka pitkään. 


Lepuuttajan säätäminen sopivaan asentoon käy vaikka lähimmällä bussipysäkillä. Ylemmäs säädettynä korkeammat kierrokset ovat luontevimpia, alemmas säädettynä luonnollisesti taas matalammat, sillä lepuuttajalla luonteva käden asento on suunnilleen neljänneskierroksen alueella. Lepuuttaja lepuuttaa näin myös ajotyyliä - vaikka hyvin voi milloin tahansa kääntää kahvaa enemmänkin kuin on tarpeen, niin tämä pieni kapine houkuttaa varsin mukavuuspainotteiseen ajoon, ylimmät kierrokset jäävät enimmäkseen käyttämättä. 

Varmaankin on niin, että kapineen, jota köyhän miehen vakionopeussäätimeksikin kutsutaan, hyöty riippuu pyörästä ja kuskista. Jos tykkää käyttää jatkuvasti laajaa kierrosaluetta tyyliin 1000 - 11 000 rpm, niin lepuuttaja ei ole luonteva valinta. Ei myöskään pyörään, joka käytännössä vaatii korkeita kierroksia eli reipasta kahvan kääntämistä koko ajan. Mutta jos luontevasti matkaa enimmän aikaa vaikkapa kierroksilla 3000 - 5000 ja vain silloin tällöin kiihdyttää reippaammin, lepuuttaja voi olla hyvä idea.

Etujoustoa ja pienen pieni onni

Etujousien vaihto

Putkista tuli ulos lähes
vaseliinimaista paksua mönjää.
(Astiassa oleva öljy on
vanhat moottoriöljyt)

Niin hehkeä kuin Viivi II onkin, niin etupää tuntui turhan löysältä. Arvio oli, että jouset ovat jo vähän kuoleentuneet ja hiukan epäilytti, että mahtavatko öljytkään olla ihan tuoreita. Tilasin jouset Saksasta Biker's Nets Shopista samalla kun hieman muitakin osia. Oma osaaminen ja uskallus tällaisiin remontteihin on rajallista. Lisäksi sain neuvon, ettei näin vanhaa kapinetta kannata viedä maahantuojan huoltoon - siellä pojat tuhaan hakisivat pyörästä liittimiä tietokoneilleen...

Mistä siis apua? No VMPK:stapa tietenkin. Moni konkari varmasti osaisi unissaankin rakentaa pyörän vaikka yhdestä maailmanlopussa jäljelle jääneestä pultista ja yksi tällainen konkari onneksi ottikin yhteyttä. Todella osaavan ihmisen työskentelyä oli mukava seurata ja avustaa. Vahingossa sitä oppi itsekin paljon!

Kaikki pultit aukesivat vaivatta ja nätisti, mikä ei ole itsestään selvää tämän ikäisessä laitteessa. Varsinainen yllätys oli se, että teleskoopista ei varsinaisesti ottaen valunut öljyä. Sieltä tuli mustaa paksua tahnaa, joka muistutti enemmän vaseliinia kuin öljyä. Arvion mukaan etupään öljyjä ei siis ole ikinä vaihdettu. Tähän yhdistettynä jo hieman kuoleentuneet jouset selitti ihan riittävän hyvin hiukan vetelän keulan...

Putkiin suihkutettiin ylhäältä ja
alhaalta yhteensä
pullollinen Bräkleeniä

Olin hankkinut Stormilta hienoa 10 W etuteleskooppiöljyä, oikein Racing-luokitelluksi merkittyä. Uusi guruni totesi oitis, että turhan hienoa on. Haimme Motonetista ATF-öljyä - itseasiassa jopa tehtaan huolto-ohjekin vuosikymmenten takaa sanoo nimen omaan, että automaattivaihteostoöljyä on tarkoitus käyttää. Silloin ennen vain ei ollut kuin yhtä laatua. Nyt nekin ovat jo liian hienoja... AIkamme asiaa ihmeteltyämme päädyimme öljyyn, joka oli mineraaliöljyä ja tarkoitettu "erityisesti vanhoihin Fordeihin". Selvästi siis sopivaa Hondan etuteleskooppiin...

Uudet jouset ovat
huomattavasti aiempia
pidemmät

Lisäksi hankimme pari pullollistä Bräkleeniä, jotta putkistaa saataisiin pois tuo liki valumaton vaseliinimainen mönjä - toisesta putkesta ei valunut oikeastaan mitään ennen Bräkleeniä! Vähitellen se liukenikin ja teleskoopit saatiin tyhjiksi ja laitoimme maksimiannoksen uutta ATM-öljyä putkiin. Uudet Saksasta tilatut jäykemmät jouset olivat yksiosaiset, mutta huomattavasti pidemmät kuin vanhat kaksiosaiset yhteensä. Kahden miehen voimin ne saatiin kuitenkin sisälle ja pultit kiinni. Etupää tuntui koeponnistuksissa radikaalisti paremmalta. 


Pienen pieni onni

Ensimmäinen käynnistys
nappulasta. Juhlaa!

Lisäksi nyt viiden miljoonan ilometrin jälkeen Viivi II:een asennettiin Saksasta vihdoin saatu upouusi käynnistinyksikkö. Se oli karu mutta juhlallinen hetki, kun kone käynnistyi nappulaa painamalla! En olisi malttanut sammuttaa konetta lainkaan, tokihan se nimittäin kävi paljon juhlavammin, kun se oli käynnistetty nappulasta eikä johdonpätkällä... 


Koeajo


Tummaan elokuun iltaan oli pakko lähteä kokeilemaan, onko kaikki kohdallaan. Välittömästi huomasin, että uusi etujousitus on samaan aikaan selvästi aiempaa pehmeämpi ja jämäkämpi. Ensimmäinen tiukempi mutka oli hieman säväyttävä, sillä eturenkaaseen oli päässyt vanhoja teleskooppiöljytahnamönjiä ja tämä aiheutti pienen luiskahduksenalun. Onneksi öljyä oli vain kämmenen kokoisella alueella eli sekunnin murto-osassa ennen kuin mitään ehti tapahtua rengas piti taas. Siinä ei edes viallinen sydän ehtinyt värähtää yhtään ylimääräistä ennen kuin tilanne oli jo ohi.

Etupää jousti hienosti jarrutuksissä, töyssyissä, kaikessa. Jousivalinta vaikutti erittäin onnistuneelta - hetken päästä nimittäin tajusin, ettei etupää oikeastaan tunnu miltään. Se vain toimii, mutta siihen toimintaan ei enää kiinnittänyt minkäänlaista huomiota. 
Kiva oli ajaa. Sitä paitsi se käynnistyi nappulasta painamalla!


Kiitos Tapsa!

Haltiala, ensimmäinen visiitti

Merkillistä. Ikää alkaa olla ihan aikuisen miehen verran ja olen ties kuinka monennen polven stadilainen. Lapsena en laskenut Stadiin kuuluvan mitään Pitkän sillan tai Tullinpuomin tuollapuolen olevia alueita. Sittemmin käsitykseni on kyllä kovasti laajentunut, mutta ikinä ennen en ollut käynyt Haltialassa. Syytä olisi ollut!

Nyt ei ollut varsinainen veteraanikeskiviikko - se on kuulema joka toinen keskiviikko, mutta nyt ei ollut se toinen vaan toinen. Paikalla oli silti paljon pyöriä. Paljon. Siinä loppuivat sormet ja vapaat niin monta kertaa kesken, ettei lukemaa saatu laskettua.

Veteraanipyöriäkin oli runsain mitoin, vaikkei ehkä niitä ihan vanhimpia kovin paljon - ehkä siksi, kun oli väärä keskiviikko. Ohessa muutamia kuvia, muutama myös uusista - ovathan nekin joskus vanhoja...
(Pahoittelen, etten huomannut kännykän linssin olevan rasvainen kuin vanhan ajan pornokamera ja se näkyy pahasti kuvissa! Klikkaamalla kuvat saa silti suuremmiksi.)

Ensin vähän CXiä!

Möhköjä oli useita, tämä niistä persoonallisin

Tilasin hampurilaisen, mutta se oli vähän kova... :D

Vanhat GoldWingit ovat minun makuuni!

Uusi GoldWing on toki upea, mutta ei minun juttuni...

Hieno Ducati, muistaakseni vuodelta -73

Legendaariset kuusi sylinteriä

Triumph Rocket III on kyllä erittäin massiivinen

Siisehdottomasti hieno, uskomaton määrä erilaista toimintoa ja tekniikkaa, mutta ei minun juttuni.

Kaksi kovin erilaista nokkaa...

Ymmärtääkseni retroa ja varsin uusi pyörä?

Retroa

Haltialan jälkeen olikin syytä haltioissaan hakea  vaimo risteilyltä...