Varmasti olisi merkittävämpää ja tärkeämpää tarvittaessa hioa sylinterit sisäpuolelta sileiksi ja mittatarkoiksi mäntien kanssa. Siihen ei osaaminen riitä ja hyvinhän tuo kone tuntuu toimivan, niin kiillottelimpa sitten konetta ulkopuolelta.
Alumiinilla on tapana ajan kuluessa hapettua ja tummua. Oikeaoppiset alumiinin kiillottajat hiovat hiomapapereilla aloittaen karkeammasta ja vaihtaen yhä hienompiin, kunnes pinnasta voi vaikka peilata itsensä. Osat tulisi tällöin myös irrottaa koneesta parhaan lopputuloksen aikaansaamiseksi. Loppuvaiheista on ainakin kaksi ellei kolme koulukuntaa – yhdet jättävät pinnan silleensä, toiset voitelevat sen Sinolilla ja kolmannet lakkaavat, jotta kiilto kestäisi pidempään. Yhtä kaikki, kiiltävästä tykkääviä harakoita olemme ilmeisesti kaikki silti.
Oma valintani ei tuo yhtä upeaa näyttelykelpoista tulosta, mutta on varsin nopea ja helppo. Kromitahnaa riittävästi ja karkeahko harja akkukoneen päähän ja lopputulos on ainakin minulle arkikäyttöön ihan riittävä eikä muuta vanhuksen alkuperäistä olemusta, vain korostaa katsojan silmässä olevaa kauneutta. Voihan se olla, että ensi talvena joku osa koneesta irtoaa ja saa tiukemman käsittelyn, mutta tämä kesä ainakin menee näin.
 |
| Ventiilikoppa kiiltää jo varsin hyvin |
 |
| Kytkinkopan osalta työ on vielä kesken, mutta verrattuna vaikkapa viereiseen öljynsuodattimen kuuppaan tai muuhun moottoriin se näyttää jo hyvältä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti