Siitä se alkoi. Tai oikeastaan jatkui.

Kun moottoripyöriin saa kipinän, ei siitä taida päästä eroon ikinä. Noin 25-vuotiaana myin pois viimeisen moottoripyöräni, mutta etenkin keväisin alkoi kuume aina vaivata. Mutta ei, ei aikaa, pienet lapset, ei rahaa - kaikki järkisyyt estivät hankinnat.

Vihdoin 20 vuotta myöhemmin tuli Viivi-vaimolta melkein lupa ostaa moottoripyörä, kaikkien kieltojen jälkeen. Tai ainakaan moton hankintaa ei suoraan kiellettykään. Tai ainakaan kauhean voimakkaasti. Tai sitten en vain enää kuunnellut... ja oikeastaan kyllä puhuttiin skootterista.
Kesän 2010 kokemus Vespasta sai miettimään 250-kuutioisen modernin ampiaisen hankintaa. Kävin syksyllä jopa koeajamassa nettimotossa ilmoitettuja vempeleitä ja oli erittäin liki, että olisin yhden ostanut. Kovia hintoja vain kaikki pyysivät eli jotkut varmaan maksavatkin.

Talven mittaan jotenkin alkoi tuntua siltä, että kaksi päällähän olisi kiva ajella. Siihen Vespa ei ehkä kuitenkaan olisi omiaan eli josko sittenkin ihan oikea moottoripyörä. Eikä sen tarvitsisi olla iso. Eikä se saa olla mikään kyykkypyörä, ei muovipyörä.

Katselin uudehkoja peruspyöriä alkaen Kawasaki ER5:stä eteenpäin. Onneksi lunta oli metri maassa eli ihan turvallistahan se oli nettimotosta ilmoituksia lueskella, kun ei koeajamaan voisi kuitenkaan mennä.

Vähitellen tuli kuitenkin tunne, että ei se pyörä voi olla kovin uusi, kun ei kuskikaan enää ole ihan tuoreinta mallia. Rajasin siis haut niin, ettei 25 vuotta nuorempia motoja enää näkynyt. Silloin ne tulivat vastaan, CX:t. Customit ja tavalliset. Ja muistot. Sehän oli se, jossa oli vinkeä ääni ja erikoinen tekniikka kokoonsa nähden. Viissatanen, vee-kakkonen, vesijäähdytys ja keppiveto.

Rajaus pelkkiin cexipyöriin siis. Customi ilman muuta, ja hyväkuntoinen valmiiksi - ettei tarvitse rakentaa. Ehdottomasti punainen. Kolmen tonnin kieppeissä useampikin vaihtoehto. Yksi ihan halpakin oli joukossa, tavallinen, hieman surkeasti kuvasta katsova tapauskin, mutta sen sivuutin - eihän se ollut edes customi.

Lähellä olevassa liikkeessä oli yksi CX500 Custom, mutta se "hyvässä kunnossa" olevaksi kehuttu pyörä oli tankin ja poskien osalta aivan naarmuinen. Tarroja ei maahantuojan mukaan saisi mistään. Ei se pitänyt paikkaansa, nopeasti löytyi netistä paja, joka tekee millaisia tarroja tahansa, kunhan on malli. Mutta en sitä pyörää silti ostanut. Enkä mitään muutakaan, vaikka kyselin useammastakin.

Ihanainen vaimokin suhtautui pelonsekaisen myötämielisesti - moottoripyöräonnettomuudessa murtunut niskani kiusaa kivuliaasti eikä kestäisi toista täräystä. Toisaalta sydänvaivani saivat ehkä ajattelemaan, että elämä ei ole ikuista muutenkaan - ja kuinka stressitön ja onnellinen olinkaan ajellessani edelliskesänä ja syksynä koeajoja Vespalla. Moottoripyörä olisi siis oiva sydänlääke, yhtään toki noita pillereitäkään väheksymättä.

Yhä useammin se suruilmeinen halpa CX500 osui silmiini. Se netin halvin. Ollut ilmeisesti myynnissä jo pitkään, mutta ei kenellekään kelvannut. Se suorastaan pyysi minua. Surusilmä. Ei kun viestiä myyjälle helmikuun lopun hankien keskeltä. Viestien vaihtoa, lisää kuvia. Seppo kertoi avoimesti pyörän pikkupuutteista, mutta ajokuntoinen ja toimiva peli.  Rehellisen ja reilun tuntuinen kaveri - tein ostopäätöksen näkemättä pyörää, saati että olisin koeajanut. Käsiraha myyjän tilille ja pakettiautoa hommaamaan.

Hulluna kaikki pitivät - ei moottoripyöriä osteta netistä näkemättä ja koeajamatta. 


Tällaisia oli joskus aiemmin:

Honda CB 500 -77

Honda CB 750 Custom
(väärennetty kuva - tämä ei ollut minun yksilöni, en löytänyt siitä kuvaa vaan kevyesti muokkasin nettikuvasta  vähän samantapaisen)