Pers' tuntumalla eli satulan päällystäminen

Satulan päällystämiseen viittasin jo aiemmin, mutta nyt vähän tarkemmin eli mitä ja miksi... Aiemmin kirjoitin, että koska en halua vauhtitarroja tankkiin, en saane Viivi II:ta museorekisteriin. Tämä on haitta lähinnä vakuutumaksujen takia - muutaman kympin sijasta on maksettava reilut 300 euroa vuodessa. Toisaalta tämä tuo paljon vapauksia - ei ole rajoituksia ajopäivien eikä yksityiskohtien suhteen.


Sen seurauksena suunnittelin rikkinäisen alkuperäissatulan päällystämisen suhteen asiat uusiksi. Uusia alkuperäispäällysteitä ei Suomesta enää ilmeisesti saa (päivitys: tarvikepäällisiä saa), mutta Saksasta saa ainakin kokonaisia uusia satuloita ja oletettavasti myös päällisiä.


Mutta miksi siis tekisin satulasta synkän mustan? Päällystämisen hinta olisi kutakuinkin sama väristä riippumatta, materiaali ja työ ratkaisevat kustannukset. Punaiseen pyörään sopikin mielestäni paremmin jokin muu kuin musta. Ensimmäinen ajatus oli ruskea, mutta hyvin nopeasti tuli mieleen valkoinen satula (edellisissä pyörissäni oli teetetyt valkoiset satulat), ja vielä hetken mietittyäni päädyin punavalkoiseen. Jos joskus minä tai seuraava omistaja haluaisi pyörän kuitenkin museorekisteriin, oli hyvä pitää alkuperäistä satulaa työn pohjana, Satula on myös malliltaan oikein hyvä kahdelle eli sitäkään ei tässä tapauksessa ollut syytä muuttaa.


Itse en osaa tehdä päällystyksiä vaan päätin taas kerran käyttää ammattilaista. Tein tietokoneella mallin, millainen satula olisi ja sen kanssa verhoomoon. Materiaaliksi valitsin aidon nahan sijasta alkuperäisen kaltaisen vinyylin lähinnä sen säänkestävyyden ja helppohoitoisuuden takia. Satulaan tehtiin vain uusi päällinen ja hiukan korjattiin pehmustusta, mutta kaikki yksityiskohdat niittejä myöten säilytettiin alkuperäisestä satulasta. Tulos oli aivan erinomainen ja hyvä huomata, että uusi alkuperäinen satula Saksasta olisi maksanut enemmän kuin päällystys - ja olisi ollut se (minun makuuni) tylsä musta. Vielä jos satulan taakse saisi jollain sopivalla tavalla maskin avulla maalattua HONDA ...

Tietokonesuunnitelma itselle ja verhoilijaa varten

Lopputulos (tavaratelineestä lisää lopussa)

Yksityiskohdat niittejä myöten säilytettiin eli ovat alkuperäisiä

Valkoisenkin satulan hoito on ollut helppoa tavallisilla vinyylinpuhdistusaineilla kuten kuvan liinoilla.

Kuvissa näkyy myös merkkikohtainen laukku-/tavarateline, jonka tilasin Saksasta. Hepcon CX 500:n tarkoitettu tarakka on oikein tukeva ja laadukas, mutta siinä on yksi paha suunnitteluvirhe. Jos haluaa avata satulan, on irroitettava tavaratelineen yläosa eli avattana neljä pulttia, sillä muuten satula ei mahdu noudemaan ylös! 


Satula on kuitenkin aina toisinaan otettava irti pikalukituksestaan, sillä esimerkiksi alkuperäinen työkalukotelo on satulan takana lamppukotelossa, sivuposkia ei saa pois irrottamatta satulaa (sivuposkien alla mm. pääsulake ja tässä yksilössä poikkeavasti myös vilkkurele) sekä satuln alla luonnollisesti kaikenlaista johdotusta takavaloille etc.