Olenko setäihmismotoristi? Kesäkuun 11.

Minulla on parta ja moottoripyörä, olen siis setäihmismotoristi!? Tosin nuo HD:t ja niiden ääni tai "kapinallisuus" eivät innosta yhtään ja oma vaimo kelpaa erittäin hyvin kyytiin... Tuli vain mieleen, kun luin alla olevan Uuden Suomen blogitekstin. 

Setäihmismotoristit

10.6.2011 10:45 Helena Eronen 78 kommenttia 

• ilmoita asiaton viesti

Eipä minulla tässä mittään sanottavaa oikein ole. Pari päivää tuolla oltiin LuontoÄidin helmoissa (siis kesämökillä, jossa on porealtaista lähtien pelit ja vehkeet. Tosi upea paikka, suosittelen) roikkumassa ja kuikan laulua kuulemassa (ei kuulunut. Tyhmä kuikka), aurinkoa tuli palvottua (sain aurinkoihottaman) ja oluttakin vähän saatettiin maistaa. Mukavaa oli, kiitos Muariziooo ja Suara.

Mutta sitten itse asiaan (jota ei juurikaan ole). Oletteko koskaan ajatelleet niitä motoristeja, jotka hankkivat sen moottoripyörän joskus tyyliin 50-vuotiaina? Lähinnä tarkoitan siis miehiä, jotka ovat eläneet hyvin säntillistä elämää, tehneet töitä ikänsä, yleensä jossain tylsässä toimistossa, ja heillä on aina kytenyt jossain syvällä sielussa se pieni vapauden kipinä, ajatus jostain kapinallisesta toiminnasta, ja kun sitten keski-ikäisinä he ovat makselleet asuntolainansa pois ja lapsista on päästy eroon ja muuta, niin he toteuttavat unelmansa ja ostavat moottoripyörän. Yleensä he ostavat sellaisen japsipyörän, joka muistuttaa mahdollisimman paljon Harley Davidsonia, jonka hankintaan ei kuitenkaan vaimo anna taloudellisista syistä lupaa. No, niissä japanilaisissahan on tosi hienoja ja olenpa sellaistakin kuullut, että niihin on yritetty se Harrikan äänikin kopioida tosi tarkasti, siis se sellainen brambrambrambram putputputput, mutta Harrikan äänet olisi jollain ihmeellisellä lailla suojattu, jolloin niitä ei saa ihan sellaisenaan kopsata. Aika uskomatonta!

Mutta siis nuo keski-ikäiset sedät hankkivat motskarin, josta ovat aina haaveilleet. Sitten ne ostavat myöskin ajohaalarin, yleensä mustan ja tyköistuvan. Ja kasvattavat parran ja ostavat semmoset James Hetfield -aurinkolasit. Yllättävän usen nämä setäihmiset jopa näyttävät hyviltä niissä mustissa ajohaalareissa, siis katukuvaan on ilmestynyt sellaisia hotdaddyja, vähän jonkinlaisiksi puumanaisten ja MILFien vastapainoksi, mikä on oikein riemastuttava ilmiö. En yhtään valita.

Yksi päivä kuitenkin minua hieman jopa säälitti eräs tuollainen setäihmismotoristi, jonka kyydissä istui taukoamatta jotain päpättävä, reilusti ylipainoinen permanenttitäti. Jotenkin tuli sellainen olo, että ehkä kuitenkin tuo motoristi oli unelmoinut jostain aivan muusta kuin siitä, että ostanpa motskarin ja raahan tuota säkättävää emäntää kyydissä :( Jotenkin sellainen surinasussuilu ei enää sovi sellaisille aikuisemmille rouville. Tai siis heidän tulisi hankkia oma motskari ja ajaa sillä, se on katu-uskottavaa. Motskarin kyydissä istuminen on parikymppiset pimujen hommaa, sellaisten, joilla on korkeakorkoiset saappaat ja tiukat farkut.

Noh, kuten sanoin, eipä minulla mitään asiaa ole. Aurinko sulatti aivoni.

Helena