Se ei sitten käynnistynyt. Tai käynnistyi – hetkeksi.
Sateet taukosivat, aurinko valtasi taivaan ja oli aivan upea ilta lähteä Viivi II:lla ajelemaan. Kamppeet päälle, koneen käynnistys (edelleen pienellä johdonpätkällä). Nätisti käynnistyy ja käy – 10 sekuntia ja sammuu. Eikä enää käynnisty. Katson tulpat, näyttävät olevan ok, mutta ehkä hieman rikkaalla on kone käynyt kun ovat vähän mustat. Tulpat takaisin. Tankki on täynnä bensaa. Yritys. Ei käynnisty.
Koputtelen kaasuttimia. Katson ylimääräisellä tulpalla, että molemmat puolet iskevät hyvin kipinää. Irrotan bensaletkun, josko tankissa olisi tukos? Ei, letkusta valuu bensaa. Olisiko nokkaketjun säätö sittenkin voinut vaikuttaa johonkin? Tuskin? Sehän kumminkin kävi säädön jälkeen ihan hyvin ja nytkin sen 10 sekuntia.
Kokeillaan nyt vielä kerran. Brmmm-ba-ba-ba-ba-ba-ba-ba-ba... Kone käy nätisti kuin enkeli. Upea ilta-ajelu kohti täysikuuta sujui mainiosti, mutta kalvamaan jäi, mikä oli?
Lopulta tuli mieleen, että kun kiillottelin ennen ajoa sylinterinkansia, niin tulpanhatut olivat irti. Joskohan ne sitten ovat jotenkin löysät ja tärinä irrotti jommankumman sylinterin sytytyksen koneen käytyä hetken? Ja toisen kerran hatut kiinni laitettaessa kontakti olisi ollut taas hyvä ja kone kävi normaalisti eli kuin matalaääninen enkeli. Muitakin selitysehdotuksia otetaan vastaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti