Möhkö ja muut itäisimmät ihmeet

Kaudelle 2017 oli ehdottomana kohteena päätetty vain yksi kohde:Möhkö. Möhköstä kuulimme Matkamessuilla, jossa oli mainiot esittelijät. Meillä ei ollut Möhköstä mitään tietoa, mutta nimi oli niin hauska ja toi mieleen Kawan "Möhkön". Sinne oli siis ihan pakko mennä, kunhan tietämättöminä selvitimme, missä se on.

Mutta siitä tulikin hupaisa juttu: halusimme paikata tietämättömyyttämme  ja otimme jo keväällä sähköpostilla yhteyttä Möhkön infoon ja kerroimme blogistamme ja kyselimme,  josko Möhkössä olisi tarjota meille jotain esittelyjä nähtävyyksistä, palveluista tai edullista majoitusta, jotta saisimme Möhköstä enemmän "irti". Meille vastattiin, että tutustuvat blogiimme ja palaavat sitten asiaan. Ilmeisesti tutustuivat ja ehkä tämä blogi ei ihan sopinut Möhkön matkailustrategiaan - nimittäin sen koommin ei meille enää vastattu mihinkään viesteihin... :D 

Möhkö
No me lähdimme Möhköä etsimään joka tapauksessa ja siellähän se paikallaan oli. Ilomantsissa ja Parppeinvaaralla olemme olleet aiemminkin ja tulemme varmasti siellä syömään vielä monesti. Ilomantsin ympäristössä on monia niin ajamisen arvoisia teitä!  Kartta todella isona tästä.

Yksi niistä vie itärajalle Möhköön. Möhköstä löytyi ruukkialue museoineen, sekä Manta-laivakahvila. Mitä kaikkea muuta mielenkiintoista olisi eteen voinut tulla, sitä emme tiedä, mutta kyllä ihan noidenkin takia kannattaa poiketa itärajalle Möhköön. Tosin jos asvaltilla mielii pysyä, niin samaa tietä on palattava.

Itäraja on sotien raja

Ilomantsiin puolestaan voi tulla vaikkapa Raikuun suunnasta. Raikuussakin on pala Salpalinjaa, jota löytyy koko itäisen Suomen pituudelta tietenkin. Salpalinjamuseoista upein on kyllä Miehikkälän Salpalinjamuseo, mutta nämä lukemattomat ajansyömät palat ovat silti aika pysäyttäviä.

Raikuusta pääsee pieniä teitä Kiteen ja Tohmajärven kautta kohti aivan rajan pinnassa kulkevaa tietä 500. Tankki kannattaa täyttää Tohmajärvellä, mikäli aihetta on, sillä raja-aseman huoltoasema näytti olevan entinen ja seuraava asema on vasta Ilomantsissa...

Muutamassa kohdassa ollaan niin rajalla, että järvien yli näkyy Venäjälle - entisille Suomen maille. Tie kääntyy hetkeksi sisemmäs Ilomantsiin, mutta sieltä voi jatkaa tietä 522 lähemmäs rajan pintaa. Tie muuttuu Hattuvaaran jälkeen hiekkatieksi, jota jatkuu vajaat 30 kilometriä. Sen sijaan Kitsistä pääsee sitten kääntymään asvalttitielle kohti Uimaharjua. Pinta on erinomainen, se on kait vasta aika hiljattain asvaltoitu?

Jos haluaa muutakin kuin ajaa, niin muutakin nähtävää näiden teiden varrella on kuin Venäjä. Teiden varrella on luonnollisesti erilaisia sodan muistoja, kirkkoja, Saarivaaran Tsasouna, ja muistomerkki muinaisille matkamiehille, runonlaulajille ja muille... Tieltä 522 voi myös poiketa EU:n itäisimpään pisteeseen, mikäli haluaa.

Seuraavaksi tulee juttua Pielisen rannan upeista museo- ja muista teistä, mutta tähän väliin tulee joulu...

Ilomantsista Möhköön ja Möhkössä

  

   Jospa puut osaisivat kertoa... 

Oikeasti - heitimme vitsinä, että rikkinäiset muovituolit ovat taidetta. Sitten tuli vastaan kyltti, että taideteoshan se oli... 

 Taideteos tämäkin - olisi kyllä voinut olla Linnanmäen Vekkulan laitekin... ihan hauska se oli kyllä!

  

Parppeinvaara ja kohti Uimaharjua

  

Raikuusta itärajalle, rajaa ylöspäin ja Kitsistä Uimaharjuun

 Hiukan rapistumaan on päästetty Raikuun matkailukohde...

 Bunkkeri - Raikuusta ei ajateltu päästää silloista vihollista läpi

 Panssariesteitä

 Saarivaaran Tsasouna

 Tohmajärven kirkolle menee kaunis tie, ja kaunis on paikkakin!

Karjalan kuningas Gabriel Walleniuksen perhehauta 

 Tuntemattomia... niin paljon tuntemattomia

Toinen ranta on jo Venäjää 

Mitä nämä ovat? 

Hattuvaaran jälkeen asvaltti loppuu, mutta se ei haittaa... 

Kitsistä Uimaharjuun menee upeakuntoinen tie