Lisää korpeimme märkyyttä ja äänekkyyttä

Kainuussa on viihdytty tänä vuonna usean visiitin verran, ja halu olisi tehdä niitä visiittejä lisää. Upeissa maisemissa on ihana ajella, ja kun on vielä kohteita, joihin ajella, niin aina ihanampaa. Onneksi kaikkialle on vielä vähän matkaakin, että saa oikeasti ajella ja nauttia, mitä minkäkin mutkan takaa tai vaaran laelta tuleekaan näkyviin! Kainuun maisemat ja vaarat tekevät aina uudelleen ja uudelleen vaikutuksen.

Kartta todella isona tästä linkistä! Vihreällä tämän jutun reitti, mustalla muita ajettuja ja kuvattuja reittejä

Edellisessä jutussa tarjoiltiin ideoina muun muassa Kuusamon suurpetokeskusta ja Julmaa Ölkkyä, nyt on tarjolla Soiva metsä, Ukkohallan vieressä oleva Komulanköngäs eli kaksoisputous ja vielä Hiisijärvi, jossa on ihanaa uida, mutta sillä on myös huikea historia!


Soivaan Metsään

Soiva metsä on ihan Suomussalmen kupeessa. Se on uskomattoman kaunis paikka, jossa on metsään polkujen varrelle tehty erikoisia soittimia, joita saa kokeilla. Ne soivat mikä mitenkin, jotkut jopa keinumalla keinussa! Lisäksi siellä on teatteri Retikka - siis ulkona maisemassa! 

Niinkuin yleensäkin Kainuun suunnalla, ihmiset ovat ihan mielettömän ystävällisiä ja helposti lähestyttäviä - ja lähestyvät itsekin helposti. Hra Oma Aika näytti auringon lämmittäessä heikkokuntoiselta ja Viivi kysyi vointia, mutta Hra Oma Aika tietenkin väitti voivansa ihan hyvin, vaikka Viivi näki, ettei toinen kovin hyvin jaksa. Teatterin katsomoa kunnostamassa olleet henkilötkin näkivät jo kaukaa tilanteen ja huusivat, että heillä on vissyä, tulkaa juomaan. Siinä vissyä juodessamme saimme kuulla paljon teatterista ja kaikesta muusta.

Katsomo on katettu ja sinne mahtuu todella paljon väkeä ja tilaa tarvitaankin - näytösten keskimääräinen katsojaluku oli kait yli 700! Teatteriesitysten ja elämyksen täytyy olla huikea, sääli ettemme sitä voineet kokea. 

Mutta vaikkei siellä olisi soittimia eikä teatteria, se on silti aivan ehdottomasti vierailun arvoinen paikka! Niin kauniit maisemat! Siellä kannattaa kävellä ja vaikka poimia marjoja, jos on marja-aika.

   

Suomussalmelta Komulankönkäälle

Suomussalmella ei näkynyt Palloseuraa, jonka olisi voinut haastaa jalkapallo-otteluun (ks. edellinen juttu!), mutta sinne täytyy mennä silti uudelleen tutustumaan paremmin kaikkeen. Siellä näyttää olevan vielä paljon upeita teitä ajamatta! Lisäksi siellä saimme havaita, että siellä on ihan oikea huoltoasema, Teboil, josta motoristitkin saavat apua. 

Ukkohalla vilkaistiin aiemmin pikaisesti, kun olimme matkalla katsomaan Suomen korkeinta vapaan pudotuksen putousta eli Hepoköngästä, mutta silloin jäi huomaamatta hieman piilossa oleva Komulanköngäs - todella kaunis "kaksoisoputous". Kannattaa pysähtyä ja kävellä hyvää kävelypolkua pari sataa metriä. Sielläkin kiire loppuu!

Komulankönkäältä Ristijärven kautta Hiisijärvelle

Tosin liikkeelle piti lähteä, sillä oli (taas) treffit VVM:n Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon opastusvastaavan kanssa, tällä kertaa Ristijärvellä. Ukkohallan ja Komulankönkään luota kannattaa lähteä ajamaan pikkutietä vain eteenpäin, sillä vaikka se on paikoin hieman huonopintainen, niin Paljakan luonnonpuiston maisemien takia kannattaa ajaa. Tie 888 on myös erittäin suositeltava - monenkaan ajokerran jälkeen ei siihen ole kyllästynyt!

Ristijärveltä oli suunta edelleen tietä 888 kohti Hiisijärven hiekkoja eli uimarantaa. Hiisijärvi oli aiemmin kymmenen kertaa isompi! Mutta vuonna 1761 kolme Härkösen veljestä tuumasi, että pitäisi tehdä järvestä parempi oja laskemaan hieman veden pintaa, jotta saadaan laidunmaata ja myllylle vettä. Eipä tullut mieleen veden voimakas eroosiavaikutus harjun hietamaassa - vesi söi itselleen valtavan aukon ja vuorokaudessa järvestä hävisi 90%! Siellä roikkuivat kuhat ja ahvenet kuusen oksilla! No tuomiollehan tuollaisesta hirmuteosta joutui: ei se järven hukkaaminen ja täystuho ympäröivässä luonnossa, mutta kun veljekset kaivoivat ojaansa helatorstaina eli pyhäpäivänä! No, tuomioistuin ymmärsi veljeksiä ja todettiin, että iltaahan se jo oli... Hiisijärven hietikoiden hiekka on siis 9000 vuoden takaista jääjärvisedimenttiä, jääjärvihietaa, joka siis paljastui näkyviin veden alta vuoden 1761 vedenlaskussa. Kelpaa siellä uida! Korkea pylväs näyttää, kuinka korkealla vesi oli ennen Härkösen veljesten ojaa...

Hra Oma Aika ei saa uida, eli hän vahti grilliä muiden uidessa. Vesi oli Viiville ihanan viileää  ja aurinko alkoi mennä pilveen, mutta uinti virkisti hyvin! Kun oli aika lähteä kohti Kajaania, alkoi sataa kaatamalla vettä ja jossain vaiheessa Hra Oma Aika katosi peileistä. Jonkin ajan kuluttua hän kuitenkin saapui luokse - hänellä oli kaasu juuttunut täysille! Oli ollut ajaminen kaatosateessa kuulema "vähän jännää". Onneksi VVM:n Kainuun huoltopäällikön halli oli lähellä, suuntasimme sinne. Puhelinyhteys Suomen BMW-guru Repa Myllymaahan, joka löytyi jostain jänkhältä jytäämästä, mutta vaikka ruumis oli täynnä jytää, sielu sykki Biimereille ja prikan tarkkuudella hän luetteli kaikki mahdolliset vikakohdat, jotka olisi hyvä tarkistaa. Viivi ja Hra Oma Aika lähetettiin hotelliin nukkumaan ja keskellä yötä Wagner palautettiin hotelliin - lopulta siitä ei edes ollut mikään rikki: hienoa kuraa oli vain päässyt mekaniikkaan ja se jumitti kaasun täysille.

Aamulla sitten suunnattiinkin kohti Korpilahtea, jossa ei-niin-sattumalta kohtasimme joitakin kymmeniä yhteisömme jäseniä. Kainuuseen palataan taas myöhemmin, mutta seuraavissa jutuissa on tulossa vinkkejä Rovaniemeltä, Ruotsista, Pielisen itä- ja länsipuolelta, Kerimäeltä ja monesta muusta paikasta...

Ristijärven kirkko 

 Saukkovaaran laella

 Wagnerista etsitään jotain rikkinäistä, muttei löydy - kura oli vain saanut jumitettua kaasun täysille. Wagner tuli hotellille keskellä yötä kunnossa.

 

Vanhat traktorit Hankasalmen Nesteellä!

Joitakin kymmeniä VVM:n jäseniä Korpilahdella