Jokivarressa kurveja, maisemia ja herkkuja

Tästä ei olisi kuvitellut tulevan juttua, tuskin tulisi mitään ideoita tai vinkkejä lukijoille. Piti vain toimittaa VVM:n häälahja Luvian alajaoston johtohahmoille, jotka menivät naimisiin. Keskenään siis...

Sitten tuli ajatukseksi yöpyä jossain. Koska Porissa oli täyttä ja kallista, Viivi keksi varata hotellin Ulvilasta, siitä läheltä. Hra Oma Aika kiukutteli, että mikä hotelli se sellainen Villa Helleranta muka on ja mitä Ulvilassa on? Onko siellä ketään tai mitään.

No se kiukuttelu loppui nopeasti, kun perille päästiin. Siellä on upea eräänlainen moderni kartano vuodelta 1939, jonka Friitalan silloinen johtaja Arvi Hellemaa rakennutti Kokemäenjoen rannalle perheelleen. Huoneita on vain muutama, ja palvelu on todella henkilökohtaista -  esimerkiksi respan henkilö tuli itse avaamaan huoneen oven ja esitteli tilat. Pahoiteltiin, jos linnut laulavat liian kovaa...

Viereisen huoneen miehen kanssa jaoimme valtavan, upean parvekkeen. Halutessaan voi toki lukita parvekkeen välikön oven, ettei huoneesta toiseen ole pääsyä. Aamupala valmistettiin juuri meille ja juuri silloin kun halusimme. Keitään muita ei hotellissa ollutkaan. Talon upeat tilat ovat käytössä ja piha-alueille on upeaa mennä aamun viileydessä ja raikkaudessa katselemaan joen virtausta. Siinä kelpaa vaikka kuvitella olevansa kartanon rouva tai herra.

Ulvilassa on myös hieno keskiaikainen kirkko - se on kaikki, mitä Ulvilan kaupungista on jäljellä, koska sen kaupunkioikeudet siirrettiin jo satoja vuosia sitten eli 1558 uudelle Pori-nimiselle kaupungille. 

Saimme vinkkinä tietää ravintolasta nimeltä Mustavaris - on kuulema Nakkilan paras ja kyllä se hyvä olikin. Ei liene sattumaa, että siellä oli motoristeja jo ennestään. Nakkila on aivan Ulvilan vieressä.

Ulvilan ympäristössä on mahtavia mutkateitä eri suuntiin eli ei mitään syytä ajaa yhtä Suomen tylsimmistä teistä eli Kakkostietä. Tai - on yksi syy ajaa Kakkostielle: nimittäin Hanx on avannut kesäksi myymälän Humppilaan. Ilmeisesti ainoana kotimaisena prätkäkamojen valmistajana ja jopa kohtuuhintaisena sitä meidän mielestämme kannattaa suosia, jos itselle sopiva vaate sieltä löytyy. Työtä suomalaisille!

Ulvilasta piti mennä mutkateitä Luvialle, ja Hra Oma Ajan vaisto sanoi ("ei tässä karttaa tarvita!"), että "kyllä Ulvilasta pääsee suoraan Luvialle auringon mukaan suunnistaen, ei tarvitse kiertää Nakkilan kautta". No, ainoa asvalttitie (jollei halunnut päätyä Suomen kaikkein tylsimmälle tielle eli Kasitielle), mutkittelikin kivasti - ja päätyi Nakkilaan. (kartta)

Se tie kannatti silti ajaa, koska mutkia oli ja jotain nähtävääkin - yllättävimpänä kesken loputtomien peltojen eteen tuli rotkossa kulkeva Palojoki! Nakkilasta Luvialle onkin sitten aivan erityisen mahtava mutkatie, jossa tien tuntevat ajavat varsin reippaasti. Se tie pitikin sitten ajaa pariin kertaan.

Kokemäenjoen molemmin puolin on mutkatietä, ja kuten aiemmminkin sanottu, niin suosittelemme joen pohjoispuolista tietä. Kotiinpäin lähtiessä se olikin upea suunta, sillä siitä pääsi Kauvatsan ja Karhiniemen kautta Huittisiin, Huittisista jokivartta pitkin Punkalaitumen kautta Urjalaan ja edelleen Tammelan ja Saaren kansanpuiston kautta Portaaseen, jossa ehdoton suosikkiravintolamme Kievarin Kirnu avasi ovensa ensimmäisen kerran talven jälkeen. Kauvatsalla kannattaa tankata Gulfilla - sekin on paluu nostalgiaan, jolloin huoltoasema oli jotain ihan muuta kuin ABC. Juttusille paikallisten kanssa pääsee helposti.

Kievarin Kirnua olemme jaksaneet kehua ja jaksamme kyllä kehua jatkossakin. Miten hieno asia olikaan aikanaan sinne vahingossa törmätä! Aivan huippuhyvää ruokaa upeiden mutkateiden varrella Turpoonkosken maisemissa. Mutkia pääsee loistavasti niin Helsingin, Turun kuin Tampereenkin suunnasta. Aivan erilainen sekä paikkana että ruokansa suhteen verrattuna melkein mihin vain. Esimerkiksi rosvopaistia on valmistettu 12 tuntia ja legendaarisen Kirnuburgerin leipäkin on itse tehtyä, vähän ciapatta-tyyppistä, eikä mitään valmissämpylää. Ainoastaan on muistettava katsoa Facebookista Kievarin Kirnun sivulta, että milloin se on auki ja milloin ei - säätilan ja muun toiminnan kuten saunabussi mukaan. Lisäksi se ei ole pikaruokapaikka, sillä sitä pyörittää vain yksi pariskunta. (Ja avajaisista mukaan saatu erikoistarjous piilotettuna tähän tekstiin: 10 ensimmäistä, jotka sanovat terveisiä tästä Oma Aika -blogista, saa ilmaiset kahvit!)

Se Kievarin Kirnun Turpoonkoski on muuten osa jokea, joka sekin päätyy lopulta Kokemäenjokeen, eli aikalailla Jokivarressa oli tämä reissu.

Kartta todella isona >tästä linkistä<

Ulvilanseudun teitä 

Ulvilasta Nakkilan kautta Luvialle:

 Julmetun suoran jälkeen melkein mutka - Hra Oma Aika kylmäharjoittelee kanttausta, että selviäisi mutkasta... :D 

 Yks kaks tasaisten peltomaisemien jälkeen ylitetäänkin rotkossa kulkeva Palojoki!

 Kissa tähystää puussa ja maassa vahtii 80-kiloinen Hemmo Paskiainen VVM:n aluetoimistoa

Ulvilan ympäristössä:

 Ravintola Mustavaris Nakkilassa (ihan Ulvilan naapurissa) on motoristienkin suosiossa

 Ulvilan keskiaikainen kirkko on ainoa asia, joka on jäljellä Ulvilan kaupungista

  
Ulvilasta Kauvatsan kautta Huittisiin ja eteenpäin kohti Kievarin Kirnua:

Kauvatsan kirkko

Huittisten kirkko

Hotelli Villa Helleranta, Ulvila

Kievarin Kirnun kesäkauden avaus

 Legendaarinen Kirnuburger - paras burger ja isompikin nälkä lähtee!

"Benin erikoisessa" oli tällä kertaa mm. rosvopaistia, pekonia ja makkaraa kasvisten lisäksi. Tuo annos on joka päivä ja joka syöjälle erilainen...

Paikalle osunut VVM:n jäsen tervehtii Viiviä hiukan vauhdikkaammin, kuten yleensäkin...

Omaa aikaa hotelli Villa Hellerannassa