Turun seutu ja Härkätie sekä Off topic: Omaa aikaa Turussa

"...mistäs tiesit tänne tulla?

Tulin pitkin Turun tietä,
hämäläisten Härkätietä."

Tuohon kansanlauluun voisi tiivistää tätä reissua. Laulu lienee Hämeestä, joille Härkätie tietenkin oli tie Turkuun. Laulussa on siis tultu Turusta Härkätietä. Jotenkin sinne Turkuun on menty sitä ennen ja jotain siellä lienee tehty. Se olkoon tämän blogipostauksen aihe.

Aiemmin on kuvattu reittejä etenkin Salon itäpuoleisella alueella (esim. tässä ja tässä ja tässä), mutta hiljattain Turku ohitettiin tässä jutussa  upeissa maisemissa. Joidenkin mielestä se oli parasta, mitä tehdä voi, mutta silti me päätimme palata ja hiukan maistella Turkua. Äkkinäiset eivät löytäneet niin paljon, mutta jotakin kumminkin. Turkuun oli luonnollista lähestyä Kuninkaan tietä Halikosta ja se on tietenkin mutkaa täynnä, kuten kuuluukin. Valitettavasti varsinainen Kuninkaantie päättyy jo ennen Piikkiötä.

Turussa kävimme kiertämässä Kakskerran (saari, jonka keskellä on järvi) ja lisäksi tässä esitellään saaristoreitti Naantalin kautta ennenkuin pääsemme Härkätielle. Härkätien pohjoisosia esitelty aiemmin mm. tässä eli kuvat painottuvat eteläosiin. 

Härkätie alkaa nykyään sen verran etäältä Turusta, että päätimme ajaa Turun ohitustieltä tielle 222 kohti Auraa ja sieltä tietä 224 Marttilaan - sieltä Härkätie onkin jo parhaimmillaan.

Ehkäpä aidointa Härkätietä olisi ollut sen pohjoisin pätkä, se kun näytti olevan hiekkatietä - eli jätimme loppuosan ajamatta (pisteviivalla kartalla). Sen sijaan koukkasimme pieneksi pätkäksi 54:lle, josta Topenon kohdalta pikkuteitä pitkin kohti Tervakoskea ja edelleen Hämeenlinnan väylän yli kohti tietä 290. Räyskälän kiertämällä 54:n osuus olisi jäänyt vielä pienemmäksi. Yksi pikkuteistä oli saanut asvalttiinsa paikoin kohtalaisesti routarikkoja, merkitsimme karttaan. 

Näin matka Turusta Helsinkiin oli pituudeltaan 370 kilometriä ja kesti kahdeksan tuntia. Ei ihme, että meidän kanssamme ei juuri kukaan halua ajella...

Klikkaamalla kuvat suuremmiksi!

Turun seutu:

Härkätie:

Härkätieltä 290-tielle:

Kuninkaan tie Halikosta Piikkiöön:

Turusta Kakskertaan ja sen ympäri:

Turusta Naantalin kautta (tiet 185, 189, 1930) Lemun kirkolle:

Tie 222 Auraan ja 224 Aurasta Marttilaan:

Marttilasta Hämeen Härkätie kohti Someroa, Letkua, Porrasta ja Räyskälää:

Tieltä 45 alkaen tie 2871 etc. Topenosta Vähikkälän kautta Tervakoskelle:

Off topic: Omaa aikaa Turussa

Yövyimme 60-luvun tunnelmissa eli m/s Boressa, Aurajokeen ankkuroidussa entisessä ruotsinlaivassa (vm. 1960, alunperin höyrylaiva). Hotelli on edullinen ja kohtalaisen suosittu motoristien keskuudessa ja pyörät saa pysäköidä aivan laivan viereen. Jos kaipaa modernimpaa tunnelmaa, niin laiva ei ole oikea paikka (hyteissä ei esim. televisiota ja ravintolat sulkevat kello kahdeksan), mutta todellinen laivatunnelma on kyllä tarjolla. Sijaintihan on loistava, kaupungin paras iltaelämä ainakin kesäaikaan on juurikin joen varrella. 

Joenvarsi on kesäisen Turun iltaelämän sydän, ja kauniisti sykkivä sydän onkin. Kymmenkunta ravintolalaivaa ja ranta täynnä kahviloita ja muuta elämää. Täytyy myöntää, ettei Helsinki ole osannut hyödyntää alkuunkaan runsaita rantojaan Turkuun verrattuna. Joen varrella Turun motoristeillakin on kuulemma tapana kokoontua, mutta ei tietenkään perjantaisin, jolloin me olimme paikalla. No, toisen kerran sitten.

Pysähdyimme yhdessä paikassa kahvilla, toisessa paikassa Viivi otti lasillisen viiniä jne., kunnes ravintolalaiva Merihelmeen Viivi kertakaikkiaan haluttiin sisälle artistina olleen trubaduuri Pasin lopettaessa soittamisen ja yleisönsä kannustamana kutsu kävi, joten Hra Oma Aika seurasi Viivin perässä vissylasilliselleen. Toisaalta sekä tämä ravintolalaivan (erittäin taitava!) solisti että eräs katusoittaja noteerasivat Hra Oma Ajan Beatles-paidan. Förillä piti joki ylittää parikin kertaa ja laivaan mennessä oli tilaisuus havainnoida, kuinka yhdistelmällä hame+korkkarit voi juosta, hyppiä, kiipeillä ja liukua (useaan kertaan) kaidetta alas. Joku kuva oli ehkä jo liianin hilpeä tänne blogiin, mutta eiköhän noista tunnelma jo selviä!  

Paluumatkalla Koski TI:ssä (Koskella? Koskissa? Koskilla?) piipahdimme tutustumassa paikalliseen kirkkoon ja saimme hienon esitelmän kirkon suntiolta sikäläisten kirkkojen vaiheista, oli oikeasti mielenkiintoinen esitys - sentään 500 vuotta Härkätien historiaa sekin!

Luonnollisesti poikkesimme Härkätieltä taas kerran syömään Kirnu ja Maitolaituriin - ja pelkkä Rosvopaistileipä riitti pitämään nälän poissa seuraavaan aamuun asti, puhumattakaan isommista annoksista... :D