Jo pitkään on suunnitelmissa ollut mennä katsomaan Moto Guzzien tapaamista Vihtijärvelle Syökerin tuvalle. Paikka on tietysti suosittu ja tuttu taukopaikka motoristeille muutenkin, mutta keskiviikkoisin siellä on erityisesti Moto Guzzeja. Siispä suuntasimme sinne.
Hiljaista oli. Muutama pyörä, mutta ei yhtään Moto Guzzia. Laitoin viestiä ystävälleni Guzzimiehelle, että eikös Moto Guzzit kokoonnukaan Syökerin tuvalla. Vastaus oli, että kyllä kokoontuvat, mutta keskiviikkoisin. Viivin kanssa tarkistimme kännyköistä tilanteen ja se sai uuden käänteen - muu maailma elikin tiistaita, me keskiviikkoa. Kummallista.
No, eipä siinä auttanut kuin tarkistaa Vihdin ajotiet ja mieleen tuli Juicen laulu Lady of Pain. Siinä Juice laulaa tilanteesta, jossa kaikki on aika onnettomasti, "eikä mikään mene mitenkään, ei edes pieleen". Siinä tilanteessa hän päätyy tulokseen, että "mä taidan muuttaa Vihtiin". Juice ei tietääkseni ollut motoristi, mutta jos olisi ollut, niin kyllä se mieli siitä olisi kirkastunut - sen verran täynnä kivoja pieniä mutkateitä Vihti on. Tiet muistuttavat hiukan Viivin ihoa - ne ovat enimmäkseen sileitä ja kulkevat kumpuilevassa maastossa, mutta paikoin saattaa tietysti olla halkeamiakin. Sillä erotuksella nyt Viiviin kumminkin, että en suosittele syöksymään noiden teiden asvalttiin, pehmeys kumminkin puuttuu...
Voi tietysti olla, että useimmat ajavat vähän pidemmällä kaarella lenkkejään kuin me tällä kertaa, mutta kurvailu ristiin rastiin Vihdin pikkuteitä oli meistä kivaa. Vähintäänkin jonkin reitin osiksi niitä kumminkin voi suositella. Toisaalta oheisessa kartassa suunnilleen kaikki pikkutiet kaikkialla ovat kohtalaisia tai hyviä mutkapätkiä, että sikäli tämä kaikki on taas kerran jonnin joutavaa jorinaa.
Seuraavana päivänä päätimme viettää uudelleen keskiviikkoa, koska muutkin tuntuivat niin tekevän. Toki se oli aika "main stream" ajattelua ja toimintaa, mutta ainakin paikalle tuli Moto Guzzeja. Paikalle oli tulossa myös runsaita sateita, joten helteestä huolimatta tapaamisvisiitti jäi lyhyeksi ja suuntasimme pilvenpujottelulla kohti kotia.
Joka tapauksessa Syökerin tupaa voi suositella - sinne voi ajella niin monista suunnita ja monia reittejä. Tarjolla on lounasta, hampurilaista, kahvia lisukkeineen ja muuta sellaista sopuhintaan.
Keskiviikko1, joka muiden mielestä oli tiistai koko päivän:
Keskiviikko 2, jolloin myös viettivät keskiviikkoa:
Vihtijärveltä Ylimmäisen kautta ristiin rastiin Vihtiä:
Orgimorotus |
Tervalammentie Ojakkalassa:
Espoon "kaupungissakin" on monia aivan pieniä maalaisteitä
Eihän sitä ilman kommenttia voi poistua :)Kyllä Viivin kuva taas lämmittää enemmän,kuin 33asteen helle,,, <3 ,,reka
VastaaPoistaKivoja reittejä teillä :). Musta tuntuu, että aina saa ajaa sen 100 km keskiseltä Uudeltamaalta johonkin suuntaan, että löytää tien, jota ei ole ajanut jo johonkin suuntaan.
VastaaPoistaNo näinhän se on, mutta toisinaan voi löytää jonkun kivan pikkumutkapätkän lähempääkin piristämään reittiä jonnekin. Ja oikeastaan - mitäs sen väliä missä ajaa, kunhan saa ajaa... :)
PoistaKai huomasit keskiviikkona uuden California 1400:n? Vähän möhköfantti mun makuun, mutta sanovat, etttä on hyvä ajaa. Pakki puuttuu edelleen, mutta vakionopeussäädin löytyy. Noita on myyty ilmeisesti hieman toiselle kymmenelle nouseva määrä, mikä on pienelle merkille hyvä asia.
VastaaPoistaEn sitten kauheasti ehtinyt pyöriä siinä ihmetellä, kun sateenuhka alkoi ajaa porukoita pois ja meidät myös. Ehkä seuraavalla kerralla?
Poista