Etteikö Elimäkeä tarvita?

Jossain lehtijutussa aikoinaan taidettiin todeta, että Elimäki on turhin paikka. En menisi sanomaan niin. Elimäki on noin sata vuotta vanhempi kuin Helsinki. En tiedä, mitä siellä tehtiin sen sadan vuoden aikana enkä mitä sen jälkeenkään, mutta nyt sinne menee upeita mutkateitä ja ihan yhtä upeita mutkateitä myös sieltä pois. Siinä välissä siellä voi vaikka syödä hyvin. Kannattaisi ehkä profiloida motoristeille tarjontaa taukopaikkoina... 

Elimäen ympärillä joka puolella vaikuttaa olevan kivaa ajettavaa - jopa niin, että melkein huvittaa, kun tiellä sadannen mutkan jälkeen tulee kyltti, että mutkia edessä...

Meidän reittimme vei Porvoon - Pernajan - Loviisan kautta Strömforsin Ruukkiin Ahvenkoskella, sieltä todella kivaa mutkatietä Elimäelle, josta tiet muuttuivat aina vain hauskemmksi kierrettäessä Sääskjärvi ja sieltä edelleen järvien keskellä olevalla Artjärvelle. Sieltä Myrskylän kautta Pukkilaan, ja edelleen jo aiemmin esiteltyä Porvoonjoen vartta Askolaan.

Huomasimme, miten monilla pelloilla kulotettiin. Maalla lapsuutensa viettänyt Viivi on maalaistyttö ja nähnyt sitä enemmänkin, mutta kaupunkilaispoika ei arvannut, että se on edelleen noin yleistä. Fiksua, tavallaan luomuhommaa - sanotaan sen sitten olevan miten kasvihuoneilmiötä kiihdyttävää tahansa.

Tuon reitin ympärilläkin on niin upeita teitä, että joku voisi heittää omat suosituksensa vaihtoehtoisiksi reiteiksi. 

Ja sitten muutama kännykkäkuva - kannattaa klikata etenkin panoraamat isommiksi!

Pernaja:

Loviisa:

Strömforsin Ruukki:

Strömforsista kohti Elimäkeä:

Elimäki:

Elimäeltä eteenpäin pikkuteitä kiepsutellen Artjärvelle:

Kartat ovat osin päällekäin.