Porvoonjoki

Meinasin otsikoida tämän jon mutkikkuuden takia Let's twist again, mutta siitä olisi tullut mutkaisen Porvoonjoen sijasta mieleen kellohameet ja vauhdikas meininki - ja näin kylmänä kevätpäivänä kellohameet pysyvät kaapissa ja toisaalta meidän tapamme ajella jatkuvasti kuvaamaan pysähdellen ei ole erityisen vauhdikas. Itse asiassa meidän kanssamme tuskin kukaan haluaisi ajella, kun pysähdyksiä voi tulla milloin vain.

Mutta kunkin omalla tavallaan ajaen kannattaa ajella Porvoonjoen vartta Askolan ja Pukkilan kautta aina Orimattilaan asti, siinä on mukavasti mutkaa ja maisemaa. Oikeitakin pysähdyskohteita on sopivasti (kuten vaikkapa hiidenkirnut Askolassa <-- Tuossa jutussa on myös kuvia samoista maisemista toukokuussa viime vuonna), ja toisaalta siitä voi milloin tahansa koukata mihin suuntaan vain ja aina on mutkapätkää tarjolla (vaikkapa kuuluisalle Mallusjoen Mato ja Makkara -kioskille). Jos Orimattilaan asti ajaa, niin siitä kannattaa muuten vain jatkaa esimerkiksi Luhtikylän suuntaan, varsin mukavaa ajettavaa. Mutta kuten sanottu - siinä on ympärillä koko ajan niin paljon mutkateitä, ettei niin väliä mihin suuntaan kääntyy.

Porvoossa huomasimme muuten ensimmäisen kerran, että joen toisella puolella hautausmaan vieressä on suuria hiidenkiviä ja mainiot kuvausmaisemat. Siitä onkin kiven heitto Vanhalle Hämeenlinnan tielle, josta matka luontevasti alkaa.

Niin kylmää oli, että paitsi ettei Viivi siis voi pukeutua fiftari-mekkoihin eikä edes pinkkiin nahkatakkiinsa, niin  myös Viivi II:lla on välillä vaikeuksia saavuttaa edes kunnollista käyntilämpötilaa. Kone käy hiukan turhan viileänä ainakin jäähdytysveden lämpömittarin mukaan. 

Ja pienenä loppukevennyksenä - se tunne, kun bensa loppuu just liikenneympyrässä... laittele siinä sitten silleen kohtuu ripeästi hanaa varatankille ja poistu ympyrästä luontevasti ennen kuin vauhti vallan hyytyy...  :D

Mutta jokunen kuva joen varrelta - jokea, ympäristöä, sivupuroja, tulvivia peltoja. Joen vesi on näin keväällä varsin ruskeaa, sen verran sulamisvedet pelloilta multaa jokeen valuttavat. Oli maisemassa sentään jo aavistus vihreää tarjolla ja jopa paikoin runsaasti sinivuokkoja.

Kaikki kuvat klikkaamalla suuremmiksi, kuten aina.

Pientä evästä ensin Porvoosa - lohi kelpaa aina