Pilvienpujottelua - tyypillinen syysharrastus

Pilvienpujottelu on erityisesti syysharrastus. Mitäkö se on? Se muistuttaa hieman lasten "Kuka pelkää mustaa miestä" -leikkiä, paitsi että osallistujia on vain yksi moottoripyörä ja mustina miehinä on hirmuinen määrä sadepilviä. Tarkoitus on väistellä pilviä kääntyilemällä aina risteyksistä niistä poispäin ja päästä lopulta kuivana kotiin.  Viime marraskuussa Suomessa alkoivat sadekelit ja näin syyskuun lopussa edelleen vaan sataa usein. Kaikkien aikojen sateisin syyskuu eli kilometrit ovat jääneet meillä vähiin.

Tänään olin liikkeellä kaksistaan Viivi II:n kanssa, kuin Viivi oli paremmassa seurassa hauskaa pitämässä muualla. Pilvienpujottelu tuntui ensin helpolta, "varma voittaja" -fiilis teki huolimattomaksi. Sateiden väistely oli liiankin helppoa, pieniä pilviä siellä täällä, helppo oli suunnistaa poispäin. Sitä ajeli jo kovin huolettomasti ja räpsi välillä kuvan sieltä ja toisen täältä, kunnes peilistä huomasi, että vastustaja oli äärimmäisen ovelasti vain hämännyt pikkupilvillä ja varsinaista suurpilvien keskittämistä tehtiin juuri kotimme ympärille! Jos Viivi olisi ollut mukana, varmaankaan en olisi tullut näin yllätetyksi.  Siinä sai vanha Honda päästellä aika ripeästi viimeiset 30 kilometriä kotia kohti, mutta voitto tuli - pyörä oli tallin edessä pysäytettynä kun sadepilvet aloittivat iskunsa.

No, muutama kännykkäkuva ajelun puolivälin seutuvilta tuli otettua eli tällä kertaa pikkuteiltä aivan läheltä eli Espoo/Rinnekoti - Nurmijärvi/Palojoki - Tuusula/Rusutjärvi akselilta. Aika monta panoraamakuvaa eli kannattaa klikata suuremmiksi, jos jotain haluaa nähdä (tosin kuvatekstejä ei silloin näe ja hyvä niin...). 


Rinnekodilta lähtee tie, joka kipuaa jyrkän ja korkean mäen päälle...

...josta tie jatkuu jyrkkänä ja mutkaisena alamäkenä alas...

...laaksosta kääntyy tie Kuonomäkeen...

...tai voisi ajaa eteenpäin Lahnuksen tielle...

...tuolta tultiin...

...silta pienen Lepsämäjoen yli Kuonomäkeen...

 ...ja sama ilman kuvaajan sormea.

Klaukkalasta kohti Palojokea...

Palojoen maisemista kohti Rusutjärveä...

Karvanaama itse, ilman Viiviä. Panoraamakuva suoraan edestä itse itseäni kuvaten. Hienoa on tekniikka, mutta ei se naama siitä sen paremmaksi näytä muuttuvan... Vaan huomaa vastustajan ryhmittyminen takavasemmalla salaa selkäni takana!